Tehtävä 4. Erilaiset taidekasvatusmallit

Taidekasvatusmallit on hyvä tiedostaa, jotta tuntee erilaisia tapoja käsitellä taidetta ja yksilön suhdetta kuvataiteeseen yksilöllisenä, sosiaalisena, yhteisöllisenä ja kulttuurisena ilmiönä. Kaikki mallit ovat varmasti käyttökelpoisia, mikäli niistä poimii parhaat osaset opetukseensa mukaan. 

Itselleni tutuimmat mallit ovat mimeettinen malli, joka painottaa realistista todellisuuden jäljittelyä sekä toisaalta ekspressiivinen malli, jossa painotetaan kunkin oppijan subjektiivisia kokemuksia, tunteita ja sisäistä maailmaa. Hyvää kuvataidetta ei tällöin ole pelkkä realistinen jäljittely, vaan taiteen herättämät tunnekokemukset niin sen katsojalle kuin taiteilijalle itselleen. Itseilmaisua korostetaan ja kunkin opiskelijan erilaiset taustat otetaan huomioon. Näin töistä tulee usein kunkin opiskelijan itsensä näköisiä. Behavioristinen malli tuntuu kaikista kyseenalaisimmalta, sillä se ei tarjoa oppilaalle juurikaan elämyksellisyyttä tai herättele luovuutta. Mutta jollekin oppilaalle opettajan mallin tarkka seuraaminen voi sopia, sitä en kiistä.  

Formalistiset teoriat, kuten taiteen pienet osaset ja “kieli” ovat aina varmasti kulkeneet minunkin kuvataideoppimiseni matkassa mukana, mutta niitä ei ole erikseen juuri painotettu. Nyt kuvataideopintojeni myötä olen oppinut kiinnittämään enemmän huomiota kuvan perustekijöiden havainnointiin ja kuvista keskusteluun oppilaiden kanssa. 

Olen kuvannut tussityöni keskelle maapallon – planeetan, jossa minä pienenä ihmisyksilönä olen vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Siihen sisältyy paitsi omat yhteisöni, myös erilaiset kulttuurit ja niiden historialliset merkityksensä. Kuvan oikeassa laidassa olevilla silmillä haluan kuvata kuvataiteen vuorovaikutuksellisuutta, sosiaalisen vuorovaikutukesen mallia. 

Behavioristista mallia kuvaan kuvan vasemman laidan perspektiivillä lähellä olevien, suurempien rantakivien ja kaukana siintävien, pienien vuoristojen kautta, sekä toisaalta myös mimeettisenä realismina pöllön lentoasennossa, koivujen värityksessä ja jäniksen anatomiassa. Toisaalta teoksen eläin- ja luontohahmot kuvaavat yksilökeskeistä mallia, sillä ne ovat lähellä omaa kokemusmaailmaani ja sitä, mitä pidän itselleni erityisen tärkeänä. 

Tajunnanvirtana syntyneet muodot ovat paitsi yksilökeskeiseen malliin perustuvia, ne myös nojautuvat tiedonkäsittelymalliin - siihen, miten tussityössä voidaan käyttää tusseja erilaisilla tekniikoilla kontrastien luomiseksi. Lisäksi tussityöhöni olen sisällyttänyt palapelin paloja kuvaamaan kuvataiteen roolia ongelmanratkaisussa.Oikeassa yläkulmassa on niin ikään Vincent van Goghin Tähtikirkas yö kuvaamassa visuaalista kulttuuria jo olemassa olevan taiteen tarkastelun osalta. 

Kaikkien näiden taidekasvatusmallien yhteisenä liittona syntyy mielestäni oivallinen, elektinen lähestymistapa, joka käsittelee taidetta kokonaisvaltaisesti niin yksilön, yhteisön, sosiaalisten kuin kulttuuristenkin merkitysten kautta.